Viikonloput menee liian nopeasti...

Miksihän viikonloput menee niin nopsaan, sitä on tullut pohdittua useasti. Tänään sitä pohti Johannainenkin, joka päätti lyhentää työviikkoa ja pidentää viikonloppuja. Ihana idea. No ei se mitään, tämä viikonloppu oli ihan mukava. Oli ihana tavata cairnystäviä ja Sussikin ehti piipahtaa junakyytien välissä.

Lauantaina oli Cairnkerhon vuosikokous. Oli mielenkiintoisia keskusteluja ja meidän Mikakin valittiin Cairnkerhon hallitukseen mukaan. Mukavaa saada miehistä edustusta sinnekin. Onkohan tää se mieskiintiön paikka... No, siellä tarvitaan aina ihmisiä, jotka ovat valmiita hommiin.

Unisora painaa silmissä.. rapisee suorastaan, joten kai sitä pitää hiipiä täkin alle unien saarelle.

Sitä ennen, kuvasatoa tältä päivältä ja varoituksen sana. Pikkujouluaika on meneillään. Kannattaa muistaa, että joulu juhlista jaloin, siis pitäkää joulupipo pois silmiltä ja kannattaa muistaa, ettei se joulupipo pääse myöskään kiristämään. Toisessa kuvassa on meidän Pipari, joka maistoi, miltä siskon häntä maistuu...

Kasvokirja

No niin, meilläkin on sitten hurahdettu Facebookiin. Kun kutsuja sateli, oli pakko mennä kurkkaamaan, että mikä ihmeen maailma se oikein on. Jännä ja mielenkiintoinen. Ihan on kuin Liisa Ihmemaassa. Kunhan nyt ensin oppii kaikki sen salat. Jännää on se, miten kummasti se yhdistää ihmiset sieltä sun täältä.

Meidän punatukkaiset tytöt on leikkineet ja painineet tänään taas... Kun uudet lehdet oli vaihdettu ja uusi karva-alusta, sen jälkeen piti alkaa heti sisustamaan ja stailaamaan uudestaan. Nurinpäin se peitto näyttikin ihan uudelta ;) Reunasta vaan kiinni ja nurin ja yhdessä oikein vedettiin. Mä voisin suositella Inno-ohjelmaan uusia osallistujia. Alla taas Piparin ja Pannarin kuvat tältä päivältä. Kauniita unikuvia kaikille.

Minäkin sorruin...

No, sorruinhan minäkin. Kaikkien kunnon kansalaisten ja varsinkin koirakansalaisten, pitää omata oma blogi. Tänään siis piti tutustua tällaiseenkin ihmeeseen. Joskos tänne saisi pohdittua useammin tätä maailmanmenoa ja koiramaailman ihmeitä. Annetaanpa tämän nyt olla pahnan pohjimmaisena täällä ja katsotaan, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan...

Meidän pimut muuten on jo neliviikkoisia. Nimiä ei ole vieläkään virallisesti keksitty. Toinen on kuin pipari ja toinen pannari. Punaisia kaunottaria ja maitoholisteja ne on.. viihtyvät maitobaarissa hyvin. Itse kun pitäisi syödä, niin maiskutteluksi menee... Tassuillakin on kiva kokeilla ruokaa. Liekö ne kokeilee, ettei oo liian kuumaa? Tuossa ylhäällä on pannari ja alhaalla on pipari. Kuvat voisivat laadullisesti olla parempia, mutta kun pimeys alkaa aamulla, eikä lopu ennen kevättä.

Katsotaan, jos joskus opin ensin tätä käyttämään...